Menu
Käynti Lucinan lapsuudessa

Käynti Lucinan lapsuudessa

M

Matkalla Vaasasta pohjoiseen Oulun ja Tornion Suomalaisen Naisliiton bussi poikkesi Hyypäntielle Kälviälle. Siellä sijaitsee suomalaisen naisasialiikkeen uranuurtajan, koulunjohtaja ja poliitikko Lucina Hagmanin (1853 Kälviä–1946 Helsinki) lapsuudenkoti. Talo on nykyään Kälviän Martat ry:n Marttakoti. Hagman perusti Marttajärjestön (1899) jo ennen Suomalaista Naisliittoa (1907).

Olimme osallistuneet Vaasan Suomalaisen Naisklubin 100-vuotisjuhliin, Suomalaisen Naisliiton Minna Canth-seminaariin sekä liiton vuosikokoukseen Vaasassa 20.–21.10. 2018. Väsymys jo painoi, mutta yksin  Marttakodin pihapiiri ja sen talojen harmoniset julkisivut virkistivät. Ne kertoivat keskipohjalaisen rakentamis- ja käsityöperinteen huikeasta vuosisataisesta taidosta.

Sisällä pyöreäotsaisen takan ”braasu” lämmitti ja virkisti. Samoin virkisti talosta ja Lucina Hagmanista reippaasti ”käläviäläisittäin” puhunut Kälviän Marttojen puheenjohtaja Saila Niemi.

Marttakoti on museo ja monien tilaisuuksien pitopaikka. Tupaa hallitsevat takan lisäksi lahjoituksina saadut piano, ruusuryijy, kotikutoiset ikkunaverhot sekä talonpoikaisen uusrenessanssin vankat pöydät ja tuolit kuten aikanaan lukuisissa muissakin maalaistuvissa. Komea kaappikello on keskipohjalainen, ”lassilalainen”.

”Lucina on palannut lapsuudenkotiinsa, hän kulkee talon yläkerrassa, askeleet kuuluvat öisin,” Niemi kertoi. Hagmanien perhe, nimismiesisä Nils Hagman, äiti Sofia ja kuusi lasta asuivat tässä talossa 1844–1865, Lucina nuorimpana.

Lucinan itsensä lisäksi hänen työpöytänsä ja ruokasalin uusrokokookalusto ovat palanneet Marttakotiin.

Lucina Hagmanin ensimmäiset 12 vuotta Kälviällä loivat vahvan perustan hänen myöhemmälle toiminnalleen. Sääty-yhteiskunta oli kaukana pienestä keskipohjalaispitäjästä ja sen realistisesta maalaiselämästä. Lucina oli yksi lasten joukossa. Hän rakasti koiria, hevosia ja puutöitä.

Lucina omaksui suomen kielen, pohjalaisen suoraan sanomisen taidon sekä maaseudun naisten ja miesten perisuomalaisen tasa-arvoisuuden. Hän näki, että tyttöjen on päästävä koulutielle ja naisten saatava äänensä kuuluviin ”vallan kammareissa”.

Hagmanin oma koulutie alkoi Vaasassa, kun perhe muutti sinne 1865. Lucina valmistui kansakoulunopettajaksi Jyväskylän seminaarista 1875. Työ naisten oikeuksien puolesta alkoi.

teksti ja kuva Riitta Mäkelä