Sara Wacklinin Oulu palaa teatteriesityksen ensi-iltaa 14.9.2019 edelsi
Kuva Ulla Törne
kirjastopalvelupäällikkö Heidi Karhun juontama tunnin keskustelutilaisuus Oulun kaupunginkirjastossa.
Wacklin kiinnosti. Oulun yliopiston historian professori Tiina Kinnunen ja FM Riitta Mäkelä toivat esiin Sara Wacklinin nykyaikaan yltävää merkitystä monen yhteiskunnallisen epäkohdan osoittajana ja naiskysymyksen edelläkävijänä. Ohjaaja-käsikirjoittaja Hanna Ojala kertoi, miten Sara Wacklinin teksti voi ilmentää nykyaikaakin. Yleisökeskustelu virisi muun muassa Wacklinin kertomuksesta Moniuksen Liisusta.
Keskusteluja ennen teatteriesityksiä kannattaa jatkaa, toteaa Riitta Mäkelä
Historia toistuu
Sara Wacklinin Oulu palaa. Ohjaus ja käsikirjoitus Hanna Ojala. Oulun Teatterissa, Kaarlenväylä 2, 90100 Oulu, 21.12.2019 saakka. teatteri.ouka.fi
Sara Wacklinin Oulu palaa ei kuvaa yks´yhteen kertomuksia Sara Wacklinin (1790 Oulu–1846 Tukholma) klassikkoteoksesta Satanen muistelmia Pohjanmaalta (alkuperäisteos Hundrade minnen från Österbotten, Tukholma 1844–45).
Poikkeuksen tekee esityksen alku, jossa Wacklinin kirjoitukset Suomen sodasta 1808–09 Oulussa vyöryvät näyttämölle runsaina, värikkäinä ja äänekkäinä, suorastaan makaabereina sodan ja sen lieveilmiöiden kuvina. Mutta samalla niin nykyaikaa kuvaavina. Taistelut riehuvat eri puolilla maailmaa. Ja kuka alkaa ketäkin, kuka on kenenkin kaa –politiikassakin. Ja millä perusteilla.
Näytelmän edetessä ohjaaja ja käsikirjoittaja Hanna Ojala poimii Wacklinilta hahmoja ja tapahtumia, jotka hän oivaltavasti yhdistää omaksi tekstikseen henkilöhahmojen nimiä myöten. Mutta siten, ettei Sara Wacklinin kertomusten ääni unohdu.
Olihan Wacklin jo 1800-luvun alkupuolella – yhtenä varhaisimmista – vaatinut maahamme koulutuksellista, sosiaalista ja taloudellista tasa-arvoa sekä järjestänyt tytöille poikien ainakin silloista triviaalikoulua vastaavaa opetusta.
Näytelmän otsikolla Sara Wacklinin Oulu palaa on tarkoituksella kaksoismerkitys. Se palauttaa nykyaikaan 1800-luvun alun kaupunkiyhteisön eriarvoisuuden ja asenteet. Silloin oli ja nyt ovat Me ja Nuo. Luokittelun perusteena kansallisuus, varallisuus, sukupuoli, perhetausta jne. Nuo ovat Meitä alempiarvoisia ja osaamattomampia.
Näytelmä myös havainnollistaa, miten häikäilemättömän kauppaneuvos Nygårdin kovat asenteet kulkevat kuin dominopakka läpi sosiaalisen kentän. Porras portaalta jatkuu oikeus käyttää hyväksi ”alempiarvoisia” – väkivaltaa psyykkisesti ja fyysisesti. Siellä alimmalla portaalla tämän kokee paikasta toiseen äänettömästi kiitävä palvelijatar Julma-Matleena. Kunnes raja tuli vastaan.
Ei vieras ilmiö myöskään meidän aikanamme, maailmanpoliittisestikaan. Nygårdin hahmosta itselleni tuli mieleen Trump.
Riitta Mäkelä
