Kirjailija/toimittaja Rita Kumpulainen kävi 16.2.2017 jäsenillassamme kertomassa saamelaisuudesta oman kokemuksensa pohjalta. Hänellä oli mukanaan saamenpukujen asusteita, päähineitä, koruja ja vöitä. Yllään Ritalla oli juhla-asun viitta ja päähine. Rita kertoi tarinaa hänen viimeisen kirjansa runojen kautta.
Rita Kumpulainen oli lapsena joutunut luopumaan saamen kielestä käytyään koulua kaukana kotoaan Inarin Kutturasta. Koko lukukausi asuttiin asuntolassa, vain jouluksi ja kesäksi päästiin kotiin. Koulussa puhuttiin vain suomen kieltä, jopa sisaret keskenään puhuivat suomea. Tähän löytyy näin jälkeenpäin ymmärrystäkin, sillä vanhemmat ehkä uskoivat lasten selviävän parhaiten elämässä, jos osaisivat suomea. Ritalle äidinkielen menettäminen oli vaikea asia jälkeenpäin. Hän on päässyt sinuksi asian kanssa kirjoittamalla kirjoja ja maalaamalla tauluja. Rita Magga Kumpulainen julkaisi v. 2006 kirjan SARVIKIELA ja v. 2009 BINNA BANNA. Kuvassa hänellä on kädessään uusin runokirja.
Kotiseutuaan hän havainnoi seuraavalla tavalla, kun ulkopuoliset sanovat, että miten siellä erämaassa voi elää, kun siellä ei ole mitään. Rita sanoo, että siellä on kaikki, luonto antaa kaiken.
Puheessa tuli esille myös saamelaisasujen tarkat säännöt niin käyttötilanteissa kuin itse pukujen valmistuksessa. Jokaisella saamelaisyhteisöllä on omat yksityiskohdat puvuissa, mistä heidät voi tunnistaa. Tunnettujen ompelijoiden valmistamiin pukuihin luotetaan, niitä ei epäillä turistikamaksi.
Oulussa asuu n. 700 saamelaista. Oulun yliopistossa voi opiskella saamen kieltä ja kulttuuria.